Turistina liikenteessä osa 2

Jättehauska viikonloppuna takana. Tuli taas turisteiltua oikein urakalla, kun Alina ja Iiris tulivat kyläilemään Saksanmaalta ja pääsin testaamaan kaupunkioppaan kykyjäni. Asiakaspalautetta odotellaan mielenkiinnolla. Pari päivää mentiin tiukalla tahdilla kohteesta toiseen, vakionähtävyydet tuli tietysti tsekattua, mutta joukkoon mahtui myös muutama extempore -visiitti. Tässä tulee siis pikakatsaus Prahan ’Must See’ -kohteisiin ja heitettäköön joukkoon myös pari menovinkkiä.   

Kohde nro. 1: Prahan Linna (Pražský Hrad), täältä aloitettiin virallisesti viikonlopun kestänyt turistikierros. Kyseessä on ensimmäisen kerran keskiajalla rakennettu kivikompleksi, joka on viimeisen tuhannen vuoden aikana rakennettu useamman kerran uudelleen. Toispuol jokkee kukkulalla sijaitsevalta linnalta avautuu nätti näkymä kaupunkiin, ja sen ympäriltä löytyvät koko maan tärkeimmät hallintorakennukset, presidentin virka-asunto mukaan luettuna eli jos lippu on tangossa, niin Klasu (virallisemmin Václav Klaus) on kotona. Perjantai-iltana ei ilmeisesti ollut. Linnan sisäpihalta löytyy myös Pyhän Vituksen katedraali (Katedrála svatého Víta), joka oli joulukuussa laajasti esillä julkisuudessa, koska goottikatedraalissa toimitettiin ex-presidentti Vaclav Havelin siunaustilaisuus. Peliliike on muuten vierailla linnassa vasta myöhemmin illalla, kun turistivirrat ovat kaikonneet ja vanhoilla mukulakivikaduilla saa tapsutella rauhassa. Linna-alue on auki kesällä puoleenyöhön ja talvi-aikaankin kello yhteentoista. 

Saint Vituksen katedraali iltavalaistuksessa.

Maisemaa linnan muurilta.

Kakkoskohteena mainittakoon sitten Vanhankaupungin aukio (Staroměstské náměsti) ja astronominen kello, joka viihdyttää vierailijoita aina tasatunnein raatihuoneen vieressä. Kyseessä on Wikipedia lunttauksen mukaan 1400-luvulla rakennettu kello, joka kertoo ajan lisäksi muun muassa auringon ja kuun sijainnin (käytännössä jo pelkästään ajan tulkitseminen on vaikeaa). Tasatunnein 12 apostolia vaeltaa kellossa olevan luukun aukosta ja kuolemaa kuvaava luuranko soittaa kelloa ja kääntää tiimalasin merkiksi elämän lyhykäisyydestä.  Loppuhuipennuksesta huolehtii kukko, joka kiekaisee shown päättymisen merkiksi (älkää kysykö miksi – en tiedä). Tämä spektaakkeli tarjoaa aina hyvät naurut, kun ihmiset tungeksivat tasatunnin lähestyessä kellon ympärille odottamaan tulevaa, mutta seurauksena tuntuu aina olevan jonkinlainen kollektiivipettymys, kun karuselli on pyörinyt ympäri. Astetta monimutkaisempi käkikello on varmasti ollut aikamoinen insinöörityön taidonnäyte viisisataa vuotta sitten, mutta nykypäivänä vaikutuksen tekemiseen kaivattaisiin hieman lisäefektejä. 

Astronomista kelloa ihmettelemässä.

Nummer tre on sitten tietty Kaarlen Silta (Karlův most), joka yhdistää vanhat hallinto- ja kaupankäyntialueet toisiinsa helpottamalla merkittävästi Vltavan ylitystä. Menee rakennusteknisesti samaan gootti-skeneen Pyhän Vituksen katedraalin kanssa ja herättää kunnioitusta suurella koollaan. Kun kerran katolilaisessa maassa ollaan, niin siltaa koristavat kolmenkymmenen pyhimyksen patsaat, joiden joukosta löytyy muun muassa Johannes Kastaja. Ihan kiva paikka ei siinä mitään, mutta jatkuva turistiryysis ja matkamuistokauppiaat kyllä latistavat fiilistä. Parhaimmillaan aamuyöstä, kun paikalla on korkeintaan muutama paikallispanimotuotteita nauttinut saksalaisturisti.

Vltava Kaarlen Sillalta kuvattuna.

Lauantai vierähti Vanhassa kaupungissa & Kaarlen sillalla pyöriessä. Käytiin myös puoliltapäivin juomassa kaffeet Suomen edustustossa, kun Alina ei ollut vielä äänestänyt. Itse kävin suorittamassa kansalaisvelvoitteeni heti keskiviikkona, kun ennakkoäänestys alkoi.  Illalla ihmeteltiin Tanssivaa taloa ja käytiin kävelemässä Petrin Hillin puistossa, joka on muuten yksi Prahan parhaista puistikoista ja sieltä löytyy myös yksi kylän tökeröimmistä maamerkeistä – Eiffel-tornin kopio, jonka rakentaminen aloitettiin yllättävästi Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen. Mistähän idea projektiin lienee lähtenyt…  Illalla pyörähdettiin suomalaiskaverin synttäreillä ja jatkettiin matkaa MeetFactorylle, joka on varsin mielenkiintoinen menomesta hieman keskustan ulkopuolella. Ohjelmassa oli Radio Waven Anniversary Party, joka oli houkutellut paikalle pari brittiläistä levynpyörittäjää. Käytännössä käytiin kaapaisemassa kerma päältä, kun pamahdettiin paikalle hieman ennen puoltayötä pääesiintyjän Hudson Mohawken loppusetin ajaksi, jonka jälkeen suurin osa porukasta poistuikin paikalta. Mie en vaan millään meinaa tottua siihen, että pelipaikoilla pitäisi olla jo kympin aikoihin jos bileistä tahtoisi päästä oikeasti osalliseksi.

Kubistista arkkitehtuuria 1990-luvulta, Dancing House.

Iltakävelyllä feikki-Eiffelillä.

Sunnuntaina pyörittiin sitten takapihallani Zizkovin alueella. Kävelykierros aloitettiin TV-tornilta (’Must See’ -listan kohde numero neljä), joka kuutiomaisella otteellaan edustaa kommunistiarkkitehtuuria parhaimmillaan. Lisähämmennystä aiheuttavat tornin seinillä kiipeilevät viivakoodikasvoiset vauvat, jotka tsekkitaiteilija nimeltä David Černý lisäsi vuosituhannen alussa (sama jamppa keräsi julkisuutta maalaamalla panssarivaunun pinkiksi Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa). Iltaisin torni on valaistu sähkönsinisillä ja kirkkaan punaisilla valoilla sopivan sairaalloisen tunnelman viimeistelemiseksi.  Vauvabongauksen jälkeen matka jatkui Kansallismonumentille (Národní Památník, top5-listan viimeinen käyntikohde), joka sijaitsee Vítkovin kukkulalla Zizkovin kaupunginosan kupeessa. Kukkulalla sijaitsee Alinan sanojen mukaan ”aika neukkutyylinen” betonikuutiomuseo, jossa kerrotaan kansakunnan historiasta ja Jan Zizkan kunnioitettavan kokoinen ratsastajapatsas (ilmeisesti maailman suurin lajissaan, knoppitietona korkeutta löytyy 22 metriä ja painoa 16,5 tonnia). Parasta antia kukkulalta ovat hienot maisemat ympäri kaupunkia. Vítkovin kukkulan ali kulkee tunneli hieman epämääräisempään Karlinin kaupunginosaan. Kuuleman mukaan kyseessä on juuri se paikka, jossa kannattaa hengailla iltaisin jos haluaa lisäjännitystä elämäänsä.  Zizkovista on ehdottomasti mainittava myös Kafe Kaaba, jossa istuskeltiin perjantai-iltana linnakierroksen jälkeen. Kyseessä on pykälän verran kliinisempi versio Kauppayhtiöstä, joka päihittää perinteiset tsekkikuppilat 10-0. 

Zizkovin TV-torni ja antikapitalistiset vauvelit.

Cernyn vauvoja löytyy myös joen varrelta.

Vítkovin kukkulalla.

Kansallismonumentti.

Tunnelin kautta Karliniin.

Viikonlopun aikana tuli myös lisättyä muutama uusi kohde museolistaan. Ensimmäinen oli Mucha Museum , jossa esiteltiin suht kompaktissa paketissa tsekkiläisen taidemaalarin & julistetaiteilijan Alfons Muchan kädenjälkeä. Tänne suunnattiin Iiriksen vinkistä, kun en itse ollut koko kaverista kuullutkaan, vaikka suht kuuluisa graafikko taitaa kyseessä olla. Hyvä visiitti, miellyttävä museo ja juuri sopivan kokoinen näyttely, taideähky ei päässyt yllättämään. Toinen kohde oli yksi Prahan lukuisista Kommunismi museoista (Vaclavske Namestin vieressä, sisäpihalta löytyy ironisesti Mc Donalds), joka valikoitui raflaavan mainosjulisteen avulla. Perushuttua ja tunkkainen tunnelma. Tällä kertaa totesimme joutuneemme mainonnan uhreiksi, mutta tiedänpähän jättää välistä ensi kerralla. Että tällaista tällä kertaa, ensi kerralla sitten jotain erilaista.

- Ana