Kurssitarjottimen kertomaa

Pläjäytetääs blogivuosi 2012 käyntiin. Joulukuu jäikin runoilurintamalla hieman vaisuksi, joten lupaan julkisesti skarpata loppuvaihdon ajan.  Prahaan palaaminen parin viikon joululoman jälkeen maistui hyvältä, mitä nyt hiukan hektisempään elämänmenoon tottuminen vei hetken. Paluumatkalla oli oletettua enemmän actionia, kun kaksi viikkoa Etelä-Suomeen turhaan odotettu lumisade päätti tulla ryminällä juuri lähtöiltana. Seurauksena Lufthansan lento Frankfurtiin oli kaksi tuntia myöhässä, jonka seurauksena missasin tyylikkäästi päivän viimeisen jatkolennon Prahaan. Frankfurtissa tuloterminaali oli ennen puoltayötä kuoleman hiljainen ja kesti pikkuhetken ennen kuin edes talon henkilökuntaa löytyi selvittämään tilannetta. Alkuhämmennyksen jälkeen Luftis nappasi kuitenkin pointsit kotiin, kun varttia myöhemmin huomasin käveleväni uudet lentoliput taskussa kohti Sheraton hotellia, jossa yövyin ja sain safkat saksalaisten piikkiin. Suurin vahinko oli oikeastaan, että jatkolento oli buukattu jo aamukuudelta, joten jouduin jättämään businesshotellin aamupalapekonit väliin ja jatkamaan matkaa.

Saksalaista vieraanvaraisuutta, Sheraton Hotel Frankfurt.

Venähtänyt paluu ei onneksi aiheuttanut aikatauluhämminkiä Prahan päässä, koska olin laskenut yhden ihmettelypäivän väliin ennen kuin läsnäolovelvoitteet yliopistolla alkoivat. Loppuviikkoon riittikin touhustelua kolmen presentaation ja yhden pop-up quizin, kotoisammin pistokokeen muodossa (josta tosin kohteliaasti vihjattiin jo ennen joululomaa).  Tällä hetkellä työpöytä on tyhjempi kuin kuukausiin ja menossa on semiseesteinen hetki ennen kuin koejakso kellahtaa päälle. Ensi viikko mennään vielä vakiintuneella ohjelmalla, mutta sitten se on menoa. 'Examination period' tarkoittaa tämän hetkisten tietojen mukaan, että jokaiselle kurssille on viikoittain oma koeaikansa, jolloin sen voi tenttiä ja oljenkorsia on enintään kolme joilla homma on klaarattava. Kuulostaa aika lepsulta, mutta tiedä sitten, millaista tulostasoa professorit tulevat vaatimaan.  

Parilla kurssilla on myös käytössä konsepti nimeltä ’take home -exam’ , joka käytännössä tarkoittaa että viimeisellä luennolla annetaan esseeaihe tai tehtävänanto kurssin lopputyölle. Tämän jälkeen on muutama viikko aikaa omatoimisesti kirjoitella aiheesta X, kunnes deadline tulee vastaan. Mielestäni kyseessä ei ole laisinkaan hassumpi konsepti, kun koko tietokapasiteettia ei tarvitse oksentaa paperille parissa tunnissa, vaan opittuja asioita voi prosessoida ajan kanssa enemmän tai vähemmän rauhassa. Huonolla ajankäytöllä tämä tietysti merkitsee taas viimeisen illan & yön revyytä, mutta ainakin omalla kohdallani yörunoilusta on vain huonoja kokemuksia, joten yritän aikatauluttaa tekemisiäni siihen malliin, että edellä mainitulta skenaariolta vältyttäisiin. Yleensä myös tehtävänannot ovat jo lähtökohtaisesti sen verran laajoja, että viimeisen illan ihmeellä ei huipputuloksia saavuteta. 

Koeviikon kolkutellessa ovella ajattelin teemaan sopivasti hieman kirjoitella kurssien sisällöistä, joita Metropolitan Universityssä on IRES (International Relations  and European Studies) –ohjelman puitteissa tarjolla. Tämä saattaa jotakuta kenties jopa kiinnostaa, Jos ei, niin toimikoon tämä itselleni muistiapuna siinä vaiheessa, kun kursseja pitäisi hyväksi lukea YTK:n opintosihteeriltä. Itsekkäistä syistä tätä blogiahan muutenkin kirjoitellaan :D  Anyways, pohjustin aihetta jo viime syksynä, kun kirjoitin pettymyksestäni Metropolitan University Praguen rumaan päärakennukseen ja ihastuksestani kurssitarjonnan mahtavuuteen.  Jatketaan siis jälkimmäisestä teemasta.  Tavoitteeni on puolen vuoden vaihtoajan puitteissa suorittaa lyhyt sivuainekokonaisuus, joka tulee kantamaan nimeä ’Security Studies’ eli turvallisuudesta ja turvallistamisesta jauhetaan monissa eri muodoissa.

Metska Knihovna v Praze eli kaupunginkirjasto, lukupaikka numero uno.

Kirjataidetta kaupunginkirjastossa.

Perinteistä puolta aiheesta edustaa YK:n rauhanturvaamista käsittelevä kurssi, jossa ollaan käyty läpi muun muassa rauhanturvaamisen historiaa, vertailtu onnistuneita ja epäonnistuneita operaatioita toisiinsa (ja funtsittu yleisesti, milloin operaation voidaan todeta onnistuneen?) sekä leikitty alan asiantuntijoita  keskittyen erityisesti yhteen, omalla kohdallani Ruandan konfliktiin. Opintopaketti on ollut taattua laatua ja loppukokeena (mallia take home) tulemme rakentamaan ’oman’ rauhanturvaoperaation tiettyyn, ennaltamäärättyyn tilanteeseen. Suapi nähdä, mitä siitäkin sitten tullee. Vastapainona selkeille asiasisällöille on ’Human Security’ - kurssi, jossa ollaan tutustuttu koko turvallistamisen ideaan laajemmasta perspektiivistä ja vertailtu kanadalaista ja japanilaista lähetysmistapaa toisiinsa klassikkoesimerkkeinä. Arvasin jo ensimmäisellä luennolla, että kurssin professori, Herra Hynek on Jullen kavereita, mikä osoittautui myöhemmin jutustellessa oikeaksi veikkaukseksi. Ylläripylläri Foucaulta on taas luettu ja kurssin aikana toteutettiin myös ’research project’, jossa poljimme porukalla nykyisen YK-vetoisen kehitysapumallin maanrakoon. Tuota teemaa voisi kenties käsitellä tulevaisuudessakin, työnsarkaa ainakin riittää. Viime vuotisen biobolitics -kurssin muistiinpanot olivat muuten tutkimusta työstäessä ahkerassa käytössä.

Iltalukemista...

Halusin kurssitarjottimelle myös jotain Neuvostoliiton perintöön liittyvää sisältöä, joten aivan uutena aluevaltauksena olen päässyt tutustumaan käsitteeseen PSS – Post-Soviet Space. Nimensä mukaisesti kurssilla on tutkailtu ex-neukkumaiden kehittymistä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Aihe on erittäin ajankohtainen muun muassa viimeaikaisten Ukrainan tapahtumien valossa ja toinen erityismaininnan arvoinen kurssin käsittelyalue on Keski-Aasia – yksi harvoista kolmen suurvallan (Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan) yhteisistä temmellyskentistä. Kurssilla kirjoitettiin myös minulle uusi kirjallinen työ nimeltä ’policy paper’, jossa pääsin tarjoilemaan omia ratkaisuvaihtoehtojani johonkin PSS:ään ajankohtaisesti liittyneeseen ongelmaan. Itse kirjoitin Yhdysvaltojen ja Uzbekistanin suhteista liittyen Northern Distribution Networkiin, jonka kautta Yhdysvallat ja ISAF huoltavat joukkojaan Afghanistanissa (aiheesta on nähtävissä havainnollistava presentaatio täällä).

Näiden teemojen lisäksi olen lueskellut Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta Latinalaisessa Amerikassa (US Foreign Policy Towards Latin America: From the Backyard to the new Multilateralism). Ohjelmasta löytyy myös yleistä höttöä kansainvälisistä suhteista (Global Issues: Challenges and Solutions) sekä läjäpäin strategioita EU:n turvallisuuspolitiikkaan liittyen (EU Internal Security). Jälkimmäinen paketti toivottavasti hyväksiluetaan kv. oikeuden sivuainekokonaisuuteen. Näillä siis mennään ja jos kaikki menee niin kuin siinä ruotsalaisessa FST:n televisiosarjassa, niin vaihdon päätyttyä suoritettuna on opintoja 35 pisteen edestä. Erikoisuutena viisi noppaa tsekin kielikurssista, jonka opit tosin ovat päässeet miltei unohtumaan, koska kolmatta kotimaista täällä tulee pääasiassa käytettyä.

- Ana