Tescoilemaan

Ruokakaupassa käynti on yksi arkielämän velvoitteista. Joskus se nappaa, yleensä ei sitten pätkääkään, mutta silti siellä on vain pakko käydä. Tilanne on toinen reissussa ollessa, kun eineskaupan hyllyt notkuvat tavaraa, mitä kotoisesta Rinteenkulman K-kaupasta ei koskaan uskoisi löytävän ja arkinen ostosreissu saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun jääkaapin täytteeksi voi kantaa kaikkea jännää.  Lähdetään siis kierrokselle katsomaan, millaisesta pytingistä, sitä on viime aikoina tullut pastapusseja kanneltua.

Naapurustostani löytyy kasapäin valtaosin maahanmuuttajien ylläpitämiä pieniä Potravinyjä jotka pitävät huolen siitä, että elintarvikkeita on saatavilla miltei mihin kellonaikaan tahansa. Valikoima näissä minimarketeissa on kuitenkin varsin kapea (ja kaupassa ei yleensä mahdu kääntymään reppuselässä), joten nämä putiikit toimittavat lähinnä täydennystehtäviä, jos jotain olennaista jäi varsinaiselta ostosreissulta puuttumaan.  Suurempia ruokaostoksia varten läheltä kämppää löytyy Saksan lahja rasvaisen jogurtin ystäville eli Lidl, mutta se on jäänyt viime kuukausina vääjäämättä kulmakunnan kingin – Tescon varjoon. Ja tämä Tesco ei olekaan, mikä tahansa pikku putiikki, vaan oikea’ extra’ kahdella kerroksella varustettuna. Olo on kuin Lahden suurhallissa shoppailisi, mutta liikesuunnittelussa on onneksi oltu fiksuja ja lätkitty kassoja kumpaankin kerrokseen, joten jos pakokauhu pääsee yllättämään kesken shoppailusession niin poistumistie on aina lähettyvillä. Lisäksi tästä kolossitescosta löytyy myös self-service kassoja eli voit ostoskierroksen päätteeksi leikkiä itse kassatätiä ja napata tuotteiden viivakoodit talteen, vinkauttaa visaa ja lähteä kotiin ruoanlaittoon. Tähän nykyteknologian suomaan mahdollisuuteen en ole kuitenkaan vielä uskaltanut tarttua, joten omakohtaisia käyttökokemuksia en pysty kertomaan.  Ainoa asia, mikä lähitescossa kaihertaa mieltä on pyöröovien puute. Muuten fiilis olisi miltei samanlainen kuin Rollon Prismassa asioisi.

Oleelliset tekijät ruokakauppavalintani taustalla ovat: a) kustannussyyt b) logistiset kysymykset ja c) valinnanvaran laajuus. Tehdäänpä siis pikainen analyysi siitä, mitä nämä pääpointit pitävät tarkalleen ottaen sisällään. No, ensimmäinen kohta on jokaiselle opiskelijalle taatusti tuttu. Siellä sitä tulee asioitua, missä ruoka on kaikista halvinta, vaikka apurahan voimin tässä elelläänkin. Tescossa on kilpailijoihin nähden halvempaa ja asia selittynee osakseen myös kaupan koolla eli tavaraa ostetaan isoja määriä sisään, jolloin myyntihintaa voidaan laskea. Yleisesti ottaen Tsekinmaassa ruoan hintataso on Suomea jonkin verran halvempi ja kympillä ostaessa kauppakassiin saa napattua enemmän tavaraa. Erityisesti vihannekset, hedelmät & leivät ovat edukkaampia, mutta liha on kohtuullisen kallista, vaikka gulassista tunnetussa maassa ollaankin. Virvoitusjuomat ovat kanssa halpoja ja tietysti olut, jonka hinta huitelee halvimmillaan puolen litran pullolla reilun kymmenen korunan tienoissa (= 40-50 senttiä). Eli bisse on käytännössä halvempaa kuin pullovesi. Onneksi itse litkin kuitenkin kraanavettä.

Siirrytääs sitten kohtaan B ja logistiikkakysymykset. Todellisuudessa mahtitesco on varmaan kahden kilometrin päässä kämpiltä eli ei aivan kulman takana, mutta se sijaitsee kätevästi matkalla yliopistolle eli ruokakaupassa voi käydä samalla, kun tulee koululta kotiin. Kätevää, sitä ei voi kieltää ja sitten viimeinen pointti eli valinnanvaran laajuus. Sitä tästä kaupasta nimittäin löytyy. Tescosta löytyy kaikkea, mitä vain voi kuvitella ja vielä vähän enemmän. Esimerkkinä mainittakoon, että yläkerrassa on apteekki, ja sen vieressä päivystää optikko.  Kääntöpuolena on, että kaupassakäyntiin saa varata aikaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja saa etsiä jonkin aikaa. Toinen ketuttava tilanne on, kun olet kävelemässä kassalle ja huomaat, että tonnikala puuttuu.  Tämä opiskelijan peruselintarvike on taktisesti sijoitettu aivan vastapäiseen kulmaan eli noutoretkeen tuhlaantuu ainakin viitisen minuuttia.  Tesco ei ole siis pikaostoksia varten, vaan silloin otetaan suunta lähimpään Potravinyyn.

Se, mikä Tescosta on vielä mainittava, että tällä elintarvikejätillä on tietysti käytössä myös kanta-asiakaskorttijärjestelmä ja kuukauden kanttistarjoukset on koukuttavasti sijoitettu heti ensimmäiselle käytävälle, kun kauppaan astuu sisään.  Aluksi ajattelin, että enköhän selviä puolivuotta ilmankin, mutta kun kanttistarjouksena sattui silmään, että clubcardilla saa instant coffeeta (jep, täällä ei ymmärretä oikean kahvin päälle) puoleen hintaan, niin painelin kofeiini-addiktioni ajamana salamannopeasti asiakaspalvelutiskille omaa korttia hakemaan. Heikosta tsekinkielen taidostani huolimatta minut hyväksyttiin tescoperheeseen sisään ja lompakosta löytyy siis ikioma clubcard, jonka avulla käyn säännöllisesti hamstraamassa alennuskahvia.

Siinä se on kaikessa vaatimattomuudessaan - lähitesconi.

Virallista opiskelijan luentosuklaata.

Ilman näitä ei vain tule toimeen...

Törmäsin hämmentävään havaintoon ilmastointiteippiä etsiessäni.

Halpaa kahvia kanttiskortilla.

- Ana