Ùsti nad Labem, reissusuunnitelmia ja mahtavia vieraita

Viime sunnuntai kului sateisessa Ùsti nad Labemissa, jossa juostiin ensimmäisen kerran järjestetty Volkswagen Ùstecky half maraton . Ùsti nad Labem on teollisuuskaupunki aivan Saksan rajan tuntumassa, ja sinne matkustaa junalla Prahasta noin puolitoista tuntia. Luvassa oli lomaviikon päätteeksi reippaampi aamuherätys, koska juna starttasi  Ùstiin vähän ennen seitsemää. Aamukoomassa  ja pienessä tihkusateessa löysin tieni maratonexpoon, josta kävin noukkimassa juoksunumeron ja kaikenlaista tilpehööriä sisältäneen sponsoripussukan. Tämän jälkeen oli vuorossa muutama tunti  expoaulan lattialla makoilua ja viime hetken tankkailua.

Sunnuntain menoaikataulu.

Starttipamaus kajahti vihdoin puoliltapäivin ja lähdin etenemään suunnitelman mukaisesti 1:35 tavoitevauhtia.  Jo ensimmäisen vitosen aikana alkoi paljastua, että vauhtilenkkejä ei viime kuukausina ole paljon tullut tehtyä.  Tavoitevauhti tuntui varsin vauhdikkaalta ja aikataulussa pysyäkseen sai tehdä duunia ihan tosissaan.  Tein kuitenkin periaatepäätöksen ”tupla tai kuitti” –taktiikasta, joka tarkoitti että jokaisen vitosen tavoiteaikaa tavoiteltiin loppuun asti ilman himmailua. Jos katkeaminen tapahtuu, niin sitten se vain tapahtuu. Kympin jälkeen juoksu lähti pikkuhiljaa kulkemaan. Samalla kuitenkin myös sade yltyi koko aamun kestäneestä tihkusateesta ja koko loppukilpailu painettiin menemään kaatosateessa. 

Liikunnan riemua familyrunissa.

Puolikas juostiin kahtena reilun kympin kierroksena, joka kierteli Elbe-joen rantoja ja teki loppulenkin kaupungin keskustassa, jossa kannustusta riitti runsaasti. Toisen kierroksen puolivälissä alkoi väsymys vähitellen painaa, mutta ensimmäisen kierroksen vahvan loppuosuuden ansiosta olin muutaman minuutin tavoiteaikaa edellä. Viimeinen vitonen ei ollut mitään herkkua, mutta tahti pysyi hyvänä ja loppuaikaan 1:32:44 täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen.

Juoksureitti seuraili Elbe-joen rantoja.

Sunnuntai-iltana, kun kotiudun päiväreissultani myös tandempariskunta Laura ja Ilpo olivat löytäneet tiensä kaupunkiin (blogi heidän pyörämatkastaan Suomesta Tsekkeihin löytyy osoitteesta http://hey-your-girlfriend-is-not-pedalling.blogspot.com/).  Ensimmäiset suomalaisvieraat olivat siis saapuneet, mikä oli enemmän kuin mukavaa. Sunnuntai-ilta kului leppoisasti kuulumisia vaihtaessa ja alkuviikosta pyörimme kaupungilla eri asuinalueita ihmetellessä.  Reissupariskunta löysi muutaman päivän kestäneen intensiivisen asunnonmetsästyksen päätteeksi kämpän muutaman korttelin päästä aivan Finska-kadun tuntumasta, joten pienimuotoinen suomikommuuni on kohta kasassa ja meininki vain paranee.

Minulla on kuitenkin pari viikkoa vielä vapaata ennen kuin yliopistolla alkaa tapahtua, joten seuraavaksi on tarkoitus suunnata tsekkaamaan Slovakian ja Puolan välinen Tatras-vuoristo, sekä vuoriston juurella sijaitseva Slovensky Raj:n luonnonpuisto (http://www.vysoketatry.com/).  Rinkka on jo melkein pakattu ja junaliput ovat taskussa, joten viikon kestävä korkeanpaikan leiri on valmis alkamaan.  Uutuuttaan kiiltävät Salomonin maastojuoksukengät pääsevät kohta oikeaan testiin. Vaellustunnelmia on luvassa tarkemmin seuraavassa päivityksessä.

- Ana